Idyllinen Hoi An

Hoi Anista löytyi edullinen hotelli pian ja hotellinrespan suosituksesta menimme illalliselle intialaiseen ravintolaan. Ihanaa ruokaa! Käytiin ihailemassa vaatteita, sillä kuulimme että Hoi An on shoppailijan unelma kaupunki. Tämä on totta, varsinkin jos haluaa teettää vaatteita mittatilaustyönä. Mehän ei sitä tarvittu, joten mentiin nukkumaan.

Aamulla syötiin aamupala perinteisesti puoliksi jaettuna (aasia on kallis)(olemme pihejä haluamme laihtua)(noot annokset on suuria) ihanassa perheravintolassa. Jatkoimme ihastelemaan maisemia ja shoppailemaan. Mukaan saatiin parit korut, släbärit Anetelle vihdoin ja vähän vaatetta. Aurinko oli ensimmäistä kertaa polttavan kuuma, joten päätimme viilentää itseämme ostamalla punkkupullon. Illansuussa joimme muutaman huikan ja suuntasimme romanttiselle illalliselle kauniiseen Hoi Anin iltaan.

Ruuan jälkeen tanssijalka vipatti, mutta ketään ei ollut liikkeellä, joten kiertelimme pitkin poikin ostoskatuja. Yhtäkkiä takaamme kuului hoonolla soomella abauttiarallaa "Huvaa matkaa!" Silmiemme edessä on kaunis vietnamilaisnainen, joka kertoo opiskelevansa Suomessa Helsingissä, eikä ole KOSKAAN ennen kuullut suomea puhuttavan Vietnamissa! Hassua!

Jostain kumman syystä meillä ei ollut fiilistä mennä hotskulle kello 21 joten päätimme vielä tsekata, josko nuoret olisivat liikkeellä. No olivathan ne. Ja musiikki ja buy one get one free drink mainokset houkuttelivat meidät pariin ravintolaan. Extempore ilta oli hauska ja onnistunut, tapasimme pari vanhaa tuttua joiden seuraan iskeydyimme. Juominen ei ollut todellakaan pääroolissa, vaan tanssilattia, jolla viihdyimme pari tuntia. Hyvillä mielin kotiin ja aamulla huoneenluovutuksen jälkeen suuntasimmekin jo kohti Nha Trangia!

Koululaiset pääsivät koulusta

Kaikki sulassa sovussa!

Hoi An is lovely! Got here on Sunday night and had a quick dinner at Indian restaurant. Food was great and we already had a feeling, we would enjoy Hoi An.

On Monday we went shopping in the heart of Hoi An, since we heard its the best place to shop in Vietnam. This is true, especially if you want tailor-made clothes. We bought some jewelry, shirts and flipflops for Anette. 

At night we had a romantic dinner at a local restaurant. We both felt like dancing, so we checked out couple places if anyone was feeling the same vibe. Nope, not at 9 o'clock at night. Still had to walk around the town, take some photos and around 10 pm people started to drink instead of eat. We had couple drinks, danced for couple hours and met some old friends. Good night but ended pretty early, since we wanted to sleep well before a night bus to Nha Trang on tuesday. 

Hoi An was definitely the nicest place so far, still looking forward to Nha Trang! :)

Rock on

Hue - Ei niin mitenkään jännittävä kaupunki

Lauantaiaamuna saapumisen jälkeen, kun vatsat oli saatu täytettyä, köllähdimme hostellin sängyille. Anette tunsi pistävää kipua jo ennestään reistailevassa lonkassa, joten Sonja ohjeisti hänet ottamaan kasi panadolia kipuun. Aneten kaivaessa panadoleja, oli Sonja vessassa. 

"Ihmeellisiä nämä panadolit tätä nykyä.. Muovit päällä ja tarrat ja kaikki.." 

Hetkinen, muovit, mitkä muovit ajatteli Sonja ihmeissään istuessaan pöntöllä. Oli kuitenkin liian myöhäistä, lääkitysturvallisuus oli pahemman kerran epäonnistunut, farmaseutti ei ollut osoittamassa oikeaa lääkepakkausta.

"Joo o. Outoja nämä panaIMODIUMIT! OTIN JUST KAKS (2!!!!) IMODIUMIA! MITÄ MÄ NYT TEEN!?"

No eipä muuta kun odotellaan miten suoli toimii tästä edespäin.. Olipas farmaseutilla naurussa pitelemistä. Ja Anette on idiootti.

No, panadoliepisodin jälkeen lähdimme ostoksille. Vesisade yllätti aika pian, ja käteen ei jääneet kuin hippihousut Anetelle. Illalla käytiin syömässä ja ostettiin herkkujuustoa ja suolakeksejä ja pari sidukkaa. Mikä ihana romanttinen ilta meillä olikaan. :)

Sunnuntaina keli vaikutti edelleen hieman epävakaalta, mutta lähdettyämme kiertelemään Huen keskustaa alkoi aurinko pian paistamaan. Piheys iski päästyämme Imperial cityn lipunmyyntiportille, joten Huen turistikohteet jäi melkoisen vähälle. Hue ei muutenkaan herättänyt meissä juuri minkäänlaisia tunteita. Täten matka jatkuikin vielä samana sunnuntaina kohti Hoi Ania. Bussimatka kesti vain nelisen tuntia ja päivämatkustamissessa etuna oli, että pääsi katselemaan Vietnamin maalaismaisemia.

Hue was boring.. Spent a rainy day in the city walking a round, since we were too lazy to hire bikes or scooters. Hue is an old capital city,and the remains of it were pretty cool. Fortunately you have to pay to see the nicest things, which we didnt (didnt want to pay) afford. At least Anette found the coolest pants ever.

 And something funny did happen while in Hue, Anette took diarrhea medicine instead of panadol.. Oops, looks like she wont need a bathroom for a while!

On Sunday we left to Hoi An and the bus ride was a lot better than the night bus. Views were nice and the ride was comfortable.

So long sisters! And bros. xoxo

Halong Bay

Torstaiaamuna heräsimme kukonlaulun aikaan, kun kukko lauloi. Rehellisesti. Banaanisuklaapannukakkuaamupalan <3 jälkeen sujahdimme reilun tunnin odottelun jälkeen bussiin kohti Ha Long Bayta. Kolmen tunnin pomppuisen ja ahtaan ajomatkan jälkeen saavuimme satamaan. Mentiin veikkausmeiningillä toivomalla parasta ja pelkäämällä pahinta botskia ja vaihtoehdot olivat joko vanha ja epäilyttävä tai ikivanha ja epäilyttävä. Hostellin varoituksien jälkeen vene olikin yllättävän mukava ja hieno. Sää oli hieman kurja, pilvinen ja kylmä (Anette vilukissa leggareissa, mekossa ja villapaidassa) mutta porukka osoittautui nopeasti tosi kivaksi, joten risteilylle lähdettiin hyvillä mielin. Täysi ylläpito eli neljä ruokaa kahden päivän aikana, muutama “retki” sekä ihana henkilökunta sisältyi kaikki vajaan 50 euroon. 

Kiivettiin 400 porrasta ylös ja alas, jotta näkisimme alla olevat näkymät Halong Bayhin.

Torstain aikana ehdimme käydä luolaseikkailemassa, ottamassa ensikosketukset valkoiseen hiekkarantaan sekä pelaamaan uutta mainiota juomapeliä jossa Anette oli aivan liekeissä. (Tämän vuoksi hän viettikin suurimman osan ajasta tuuletellen pöydällä.) Koko laivaseurueella tuntui olevan sama matkasuunnitelma kuin meillä, onkin siis hyvin todennäköistä että tiemme risteävät vielä jossain vaiheessa reissua. Illalla botskilla oli halvat humalat ainakin Anetelle, sillä Sonjan olueentotutteluprosessi on hieman kesken vielä.

Aivan HUIKEA juomapeli! Ideana on "hevosravit" korteilla. Juontajan rooli on tärkeä, hommaan nakitettu jo Sampsa Stigell. Ehdottomasti kokeiltava Suomessa!

Sonjan drinksu! Illallisella oli satsattu ulkonäköön, kukat on valmistettu porkkanasta, kurkusta ja perunasta.














Perjantai-aamuna kauan kaivattu aurinko alkoi vihdoin paistamaan iloksemme. Ensimmäiset auringonpalvonnat otettiinkin tunnelmallisesti botskin kannella tuulen viilentäessä pahimman kuumuuden pois.  Aamupalan jälkeen suunnistimme tehokkaalle aamutreenille kajakkien kera. Lopulta oli kuitenkin aika hyvästellä Halong Bay ja matkustaa bussilla takaisin Hanoihin. 

Hanoissa syötiin vielä nopea iltapala hostellillamme ennen siirtymistä kohti seuraava bussiseikkaulua. Bussimatkaa Hanoista Hueen ei voi kaunistella millään tarinoilla. Onneksi sekä Anette että Sonja eivät odottaneetkaan mitään mukavaa tulevalta yöltä bussissa. Matka kesti noin kolmetoista tuntia ja nukuttuja tunteja ei tästä ajasta montaakaan kertynyt. Sonja ajatteli, että kestäisi koko bussimatkan ilman vessaa (Aneten traumaattisen jäätynyt katse vessavierailun jälkeen kertoi liikaa) ja juoksikin siksi iloisena vessaan bussin pysähdyttyä. No, reikä lattiassa ja pelkkä vesiämpäri paperin tilalla sai Sonjan kuitenkin vaihtamaan suunnitelmansa. Bussin vessa oli ehkä kuitenkin se pienempi paha. Aamulla herätessämme ei sanoja tarvittu: nyt äkkiä hotla, unta ja ruokaa. Hotelli Huesta löytyikin nopeasti ja halvalla. No, eipä sanoja ainakaan Aneten suusta olisi tullut, sillä yöllinen matka oli niin kova koetus lonkille että tyttöraukka oli kivuissaan purrut hampaat uuteen järjestykseen ja puhuminen sattui. Ruokailu venyi (taas) ja Anette tunsi alhaisen verensokerin aiheuttaman ärtymyksen kasvavan jo sisällään. Yllättäen tunne oli molemminpuolinen ja pian tytöillä olikin masut täynnä ja mieli kirkas ja iloinen.

Tällaisessa bussissa mentiin 13 h.. 

On Thursday morning we left for Halong Bay around 9 am. The weather was pretty chilly, Anette was wearing leggings and a jumper and still cold, but we didnt let that bother. The tour was a two day one night cruise on a boat cruising around beautiful Halong Bay and on the way there, we were nervous what kind of boat we were going to get. The boat turned out fine and the group we went with was awesome.

On the first day we went for a walk in a huge cave and took a little hike on an island. We climbed 400 stairs to go see a view of Halong Bay and after that little hike, it was dinner/beer time on the boat. During the night we tried to fish squid and played the best drinking game ever. Fun night!

Friday morning we went kayaking and cruised back to the shore while tanning on the sun deck. When we got back to Hanoi, we took a night bus to Hue where we arrived on Saturday morning. The bus ride was terrible, roads are awful so the ride felt more of a rollercoaster than anything else. Oh well, experiences are what we came here to get!

Because YOLO

Noniin, tästä se blogi sitten lähtee! Eli päätimme lähteä yhdessä reissuun, sillä kummankin elämäntilanne salli reissailun paremmin kun hyvin. Anetella ei tietenkään muuta ollutkaan suunnitelmissa kun reissu, ja koska Sonja sai opintonsa päätökseen kesällä, oli  yhteiselle reppumatkalle mitä parhain ajankohta.

Saavuimme Hanoihin jo tiistaina 22 päivä. Lentomme laskeutui kuuden hujakoilla aamusella ja ei muuta kun bussia metsästämään. Reissun vastuullinen kanaemo Sonja oli tsekannut bussit jo etukäteen, joten nousimme bussiin numero 17 siinä toivossa, että bussi pysähtyy jo etukäteen varatulle hostellille. No eihän niin koskaan käy, mutta yhden bussinvaihdon ja latvialaispoikien gps:n avulla selviydyimme hostellille alle kolmessa tunnissa! Matkaa oli kuitenkin jopa se 30 kilsaa..

Hotelli vaikutti ihanalta ja oli kiva päästä nukkumaan hetkeksi, ennen kuin tutustuisimme Hanoihin paremmin. Lähdimme illaksi ulos syömään ja katsastamaan kauppatarjonnan. Ennen nukkumaanmenoa mentiin vielä bisselle, jotta Sonja oppisi mahdollisimman nopeasti juomaan kaljaa, jottai reissu pysyisi budjetissa mitä juomiseen tulee. Tilasimme omat pullot ja kappas, mikäs sen parempaa kun taskulämmin olut. Sonjalla kylmä ihana huurteinen ja Anetella teetä muistuttava kitkerä litku.. Pienen kinastelun jälkeen sain uuden, kylmän oluen, mutta mitä tapahtuikaan vanhalle, pullonsuusta juodulle oluelle? Päätyi sinne minne kuuluukin, eli uusilla sineteillä ja korkilla varustettuna takaisin jääkaappiin odottamaan uusia asiakkaita. Kaikesta tästä hämääntyneenä, metrin päästä kipitti iso rotta. Jäi oluset vähän puolitiehen, mutta Hanoi on opettava kokemus.

Hanoi yöllä

Yliopiston edustalla

Pagoda eli Buddha temppeli pienellä saarella.

Sonja vähän kuittailee laiskoille turisteille

Keskiviikkona ei muuta tehtykään kun kierreltiiin nähtävyyksiä, syötiin ja suunniteltiin seuraavia päiviä. Kävelyä tuli harrastettua monen päivän edestä ja paikka tuli tutuksi. Hyvin mielin varasimme seuraavalle päivälle retken Halong Baylle.

Hanoi nähty, kiitsamoikka

Briefly in english:

Got to Hanoi on Tuesday morning exhausted but excited. Hanoi is fullllll of people and crazy scooter drivers and thats why we decided to explore the city by walking around. Every time we cross the streets Sonja closes her eyes and grabs Anettes hand and hopes for the best. So far so good!

Food is okay, beer could be better but fortunately everythings pretty cheap. We spent two days in Hanoi and on Wednesday night we booked a tour to Halong Bay.

Nighty Night!