Noituus edelleen arkipäivää

Aamuapalan jälkeen menin huoneeseemme hakemaan rahaa iltapäiväistä veneretkeä varten. Ikäväkseni huomasin rahani puuttuvan, 150 kinaa eli noin 50 euroa oli kateissa. Kerroin perheen isälle joka kauhistui, ja alkoi selvittämään rikosta. Hän kysyi kaikki lapsensa läpi, josko joku heistä olisi vienyt rahat. Kukaan ei ollut, tai ainakaan myöntänyt, joten ainoa selitys tapahtumalle oli noituus, jota tällä saarella vielä jonkun verran harjoitetaan. Mm. perheen yksi pojista on kuollut noituuden vuoksi, paikalliset “noidat” olivat antaneet hänelle jotain ruokaa, ja kolme päivää myöhemmin poika kuoli. Nyt kyseessä oli kuulemma sellainen noita, joka odottaa talon ulkopuolella ja pyytää rahaa talolta, jolloin raha siirtyy hänelle. Tai hän jopa muuttaa itsensä rotaksi, menee talon sisälle, ottaa rahat ja juoksee ulos ja muuttuu jälleen ihmiseksi.. Minähän sivistyneestä valtiosta kun olen, tiedän että joku kyläläinen on nyt vain ahneuksissaan mennyt huoneeseeni ja ryöstänyt minut. Perhettä on todella vaikea epäillä, sillä he ovat todella sydämellisiä ihmisiä.. Ikävä juttu, mutta eipä voi mitään.

Jotta päivä saisi hieman posäitiivista energiaa, hyppäsimme Mitchellin, Dorisin, Pinan, Sherylin ja Mitchellin kavereiden kanssa veneeseen ja lähdimme tutkimaan ympäristöä vesiteitse. Käväisimme läheisellä saarella, Karawaranilla uimassa ja keräilemässä simpukoita. Ankkuroimme veneemme keskelle suurta riuttaa ja uimme täydellisen turkoosissa vedessä väsymykseen asti. Näkymät olivat melkoiset jälleen kerran, ympärillä kolmetoista kaunista saarta, turkoosi meri, iloisia lapsia ja kauempana siintävät kymmenet tulivuoret ja suuret vuorenhuiput. Eipä voinut kun naattia naattia :)

Maailman kaunein paikka ottaa pikku päiväuinnit. :)

Illan tullen perheen äiti, Mami, näytti minulle miten tehdään kookosmaitoa. Ensin halkaistaan kookos, raastetaan sisälmys, puristetaan mehu ja keitetään mehu kattilassa, kunnes siitä tulee hieman jäätelömäistä.

Tämän illan herkkumme oli sweet potatoes kuorrutettuna kookosmaidolla, ja ai että oli hyvää. Söimme viimeisen illallisemme perheen kanssa, jonka jälkeen oli taas tanssin vuoro. Jopa naapurin mamma tuli paikalle, koska halusi nähdä miten tanssin! Kaikki nauroivat ja taputtivat käsiään jälleen kerran ja huusivat musiikin tahdissa. Hiki virtasi ja hymylihakset olivat kovilla. Niin upea perhe, etten voi uskoa miten onnekas olenkaan ollut näinä viime päivinä. Ja kun minua vielä varoitettiin, miten vaarallinen maa tämä onkaan! Tänne tulen ehdottomasti takaisin. :) Yö taas pienellä patjalla ja huomenna herätys kukonlaulun aikaan. 

Pojat

Tytöt

Perhe <3

Elämä on aika helppoa just nyt.