Mioko Island

Otimme bussin Matupitilta ja hyvästelimme kyläläiset aikaisin perjantai-aamuna. Lähes koko kylä oli bussipysäkillä kanssamme hyvästelemässä ja kättelemässä meitä hymyssä suin. Bussimatka Kokopoon oli nopeasti ohi, ja latasimme kännyköitä ja läppärin eräässä hotellissa Kokopossa. Iltapäivällä suuntasimme kohti rantaa etsimään venettä, joka veisi meidät Miokolle ja löysimmekin etsimämme vaivattomasti. Kysyimme venekuskilta jos hän voisi tai tietäisi jonkun joka voisi majoittaa meidät kolmeksi yöksi saarella. Hän esitteli itsensä Hemeniksi, ja toivotti meidät tervetulleeksi hänen kotiinsa. Sovimme maksavamme noin kympin per naama yöstä ja hieman lisää, jos syömme vain heidän ruokiaan. 

Venematka oli uskomattoman hieno. Pienessä veneessä oli noin 10 ihmistä ja kaikki ahtautuivat pressun alle, sillä aallokko oli melko kova. Itse katselin maisemia, enkä välittänyt vaikka merivettä roiskui joka paikkaan. Maisemat olivat kuin hienoja maalauksia, aurinko paistoi juuri sopivasti ja kaikki näytti taivaalliselta. Kiersimme ison riutan parin muun veneen kanssa, ja vesi ympärillämme oli täydellisen turkoosia. Täytyy myöntää, että matka oli elämäni upein kokemus veneellä!

Uusi kotimme ja näköalat auringonlaskun aikaan

Perillä meitä odotti taas joukko uteliaita kyläläisiä. Hemenin tyttäret Doris ja Rufini näyttivät minulle missä voisin käydä vessassa ja suihkussa. Eli menimme rannalle. Tytöt käskivät minun riisuutua ja pulahtamaan veteen. Jätin kuitenki alusvaatteet päälle ja menin tyttöjen kanssa veteen “pesytymään”. Kun tulimme takaisin, huuhdoimme itsemme sadevedellä ja täytyy myöntää että ns. puhdas keho tuntui t o d e l l a hyvältä. 

Ensimmäinen illallinen

Illallistimme perheen kanssa paikallista ruokaa eli keitettyjä banaaneja, kasveja joita kasvaa saarella, (kutsutaan nimellä greens) riisiä, ananasta ja nuudeleita. Illallisen jälkeen Doris ja Rufini veivät minua ympäri kylää esitellen minut jokaiselle vastaantulijalle. Tanssimme paikallisen musiikin tahdissa, ja kaikki nauroivat jos tein yhdenkin tanssiliikkeen. Ja kaikki olivat niiiiin iloisia etten kestä enää, miten tällaista aitoa onnellisuutta voi edes olla olemassa! Vain näin yksinkertaisessa paikassa se on kait mahdollista, ei huolta mistään. Kun on wc hätä mennään mereen tai rannalle, kun on nälkä syödään lehtiä, kun väsyttää nukahdetaan joko lattialle tai sänkyyn, ihan sama. Niin mahtavaa! :)

Aamulla heräsin kuudelta auttamaan Rufinia pesemään pyykkiä. Tänään olisi vuorossa saareen tutustumista perheen vanhimman pojan Mitchellin opastuksella. Joten lähdimme kahdeksan jälkeen tallustelemaan ympäri saarta. Kävimme japanilaisten tekemissä luolissa saaren pohjoispuolella ja jopa ryömimme toiseen luolista. Melko epämiellyttävä kokemus, pilkkopimeä luola jossa mahtui juuri ja juuri konttaamaan, ja kun tuli toisesta päästä ulos, edessä avartui kallion kieleke, jolta ei halunnut tippua alas. Ja silloin huomasin hämähäkit ja suuret ravut jotka valtasivat luolan reunoja jokapuolelta. Hiki virtasi ja tieto siitä, että reitti takaisin olisi hämähäkkien kodin läpi, puistatti mutta eipä auttanut itkeä. Kävimme vielä toisella luolalla, joka oli edellistä suurempi, joten liikkuminen hoitui kävellen.

Minä ja Mitchell

Kuningatar Emman muistomerkki

Tässä poltetaan korallia jota käytetään betel nutin pureskelussa

Iljettävä ahdas luola

Toimme illallisen eli kasvikset kotiin.

Juhlaillallinen :)

Iltapäivän makoilimme varjossa, sillä oli todella kuuma ja tekemistä ei juurikaan ollut. Illan tullen söimme taas mahtavan annoksen ruokaa, ja kävimme tanssimassa tyttöjen kanssa. Tai siis minä tanssin ja noin 30 kyläläistä taputtivat käsiään ja nauroivat kun tanssin ja huusivat “shake your bum bum” ja nauroivat lisää. Sillä aikaa kun me tanssimme, oli muu perhe asentanut generaattorin toimimaan illaksi, jotta he voisivat katsoa telkkaria. Vaihtoehtoja oli kolme; tv-ohjelma Xena, lauluyhtye Pussycat ilmeisesti Saksasta tai poikabändin karaokevideo. He katsoivat kaikki, nenät kiinni ruudussa ja laualen lauluja ulkomuistista.

Tytöt Lisa, Rufini ja Sheryl

Tällaista on elämä siis tällä saarella, melko leppoista etten sanoisi. :)