Langkawi - Lavuaarissamme on tulppa!

Meillä on allas jossa on tulppa! Voi kuinka onnellinen ihminen voikaan olla! Meillä on myös pyykkinaru ulkona!? = PUHTAAT VAATTEET!
Pesimme siis pyykkiä. Olemme joutuneet pesemään vaatteita milloin missäkin ja kuivattamaan niitä kyseenalaisin tavoin vaatteiden jäädessä usein hieman kosteiksi, joten hajukin on ollut sen mukainen. Nyt jätimme vanhan elämän taaksemme ja hinkkasimme ja hinkkasimme ja ennen kaikkea KUIVATIMME vaatteemme ja ai että sitä onnen päivää pukea tuoksuvat koltut niskaan. 

Vuokrasimme skootterin kahdelle päivälle ja aloitimme ensimmäisen päivän käymällä vesiputouksilla ja kaapeliradalla. 

 

27/11/13

Kaksi blondia + skootterin tankkaus = bensaltahaisevat huivi, kukkaro ja laukku. Onneksi on lavuaarissa tulppa!

Toinen päivä Langkawilla oli hieman edellistä hitaampi. Päivään kuului mm. parin tunnin lounastauko budjettiystävällisessä Mäkkärissä, jossa viimeksi on tullut syötyä kotosuomessa. Olipa Big ‘n Tasty! Päätimme lähteä pohjoispuolelle saarta, mutta kaatosade yllätti ja pakotti meidät kääntymään takaisin kotiin. Aina ei voi onnistua.

Malesia on tähän asti ollut oikein ihana paikka. Saavuttuamme saarelle, ei meillä ollut paikallista rahaa, joten saimme aamupalat piikkiin ja maksoimme myöhemmin nostettuamme rahaa. :) Jokapuolella saamme ystävällisiä hymyjä ja kun näytämme turisteilta, saamme neuvoja ja ystävällistä palvelua. Huomenna suuntaamme Penangin saarelle Georgetowniin, jossa onkin luvassa kaupunkielämää ja arkkitehtuuria!

Koh Lipe aka Paratiisisaari

Päätimme Koh Phi Phillä että matkaisimme meriteitse aina Malesiaan asti pysähdyspaikkoina Thaimaan Koh Lipe, Malesian Langkawi sekä viimeisenä Penang. Vaikka bussilla hintaa matkalle tulisi noin $30, ei se haitannut vaan päätimme maksaa veneilystä ilomielin melkein sata dollaria. Ja onhan siinä bussissa tullut istuttua jo tuhansia kilometrejä ja noin 100 tuntia.. 

Aamulla hyppäsimme tehokkaan näköiseen meritiekiitäjään noin 15 muun matkustajan kanssa. Ja voihan kettu mitä aaltoja! Molemmat puristimme rystyset valkoisina kaiteista veneen kansipaikoilla, jotta emme putoaisi jonkhaan veneen hyppiessä ilmaan varmasti useita metrejä. Sitten otimme uudet matkaajat kyytiin ja kun pomput pienenivät vain noin kahteen metriin, olimme niin tottuneita merenkävijöitä että nukuimme (!?). Sitten vaihtui vene. Aallot eivät vaihtuneet. Anette nukkui kun vauva kehdossa ja Sonja nieleskeli oksennusta. “Sulla ei oo mitään oksennettavaa, ei olla syöty kuuteen tuntiin, ei sieltä mitään tule, hengitä vaan”. Sitten oltiinkin jo perillä, ja mitä ihanaa näimmekään! Ilta-auringon lämmittävät säteet piiiiiitkästä aikaa ja tajusimme, kuinka masentavaa viime viikon loputon sade oli ollutkaan. 

Paikallisen miehen todetessa aurinkoa katsoen “Its a new day tomorrow”, menimme hyvillä mielin nukkumaan.

Seuraavana päivänä vain löhösimme, pötkötimme, makoilimme, lilluimme, nautimme. Täydellinen aurinkopäivä! 

Matkalla Mia Luna rannalle, jonka kenties myrsky tai vastaava oli kuin pyykäissyt pois. Ranta oli kuin hylätty, koristeina roskia ja romuttuneita baareja.

Auringonlasku 

Meillä oli thaimaan rahoja vielä hyvin jäljellä, joten päätimme että seuraavana päivänä eli tiistaina tuhlaamme rahat kanoottiretkeilyyn ja snorklailuun. Mutta mitä tapahtuikaan yöllä?? KIROUS! Mitä kettua, Anette, kaikista maailman ihmisistä heräsi yöllä oksennustunteeseen. Vain kerran elmässään vatsatautia sairastaneena ja kokemattomana oksentajana juoksi Anette vessaan kysellen ohjeita Sonjalta että “mitä mä teen, miten mä tän teen, tonneko tän teen, en halua pelottaa apua”. Sonjan lohduttaessa Anette keräsi voimat ja tyhjensi vatsalaukkunsa ja palasi täristen sänkyyn. Sonja silitti tyttörukan uneen, joka heräsikin aamulla erittäin huonovointisena ja väsyneenä. Syyksi epäilemme ruokamyrkytystä, sillä söimme vain yhdet eri ruuat päivän aikana. Ja ruoka eli munakas oli ehkä hieman kyseenalaisesti kypsennetty.. :( Ei kananmunia enää kiitos. Tiistain Anette vietti milloin ravintolassa, sängyssä ja aurinkotuolissa nukkuen ja Sonja keräili simpukoita ja otti aurinkoa. Veneemme Malesiaan lähti puoliviideltä ja nyt matka oli vuorostaan Aneten painajainen. Ainoa hyvä asento oli kyljellään, jolloin veneen pomppiminen tuntui kymmenkertaiselta. Hengissä selvittiin tästäkn, ja perillä majoituimme suht nopeasti kivaan hostelliin. Saas nähdä mitä kirouksia Malesia meille langettaa! Emme malta odottaa! :) :) :) :)

Koh Phi Phi

Sataa sataa ropisee..

Ei olla ihan varmoja mitä tapahtui..

Eikä kesä kuivata mitä kastelee.. Ei sitten millään.

When it rains it pours. Thats all there is to say about Koh Phi Phi..

Yöntanhut

Täyden kuun juhlat. Joka täyden kuun aikaan Haad Rinin rannalla Koh Phanganin saarella. 20 000 juhlijaa milloin missäkin päissään tanssimassa aamuun asti. Nyt jännittää!

Siis oikeastihan me juhlimme Saran synttäreitä eikä mitään kuuta?!

Päätimme nukkua niin pitkään kuin mahdollista, jotta jaksaisimme bailata mahdollisimman myöhään illalla. Niimpä nousimme vasta 12 jälkeen ja aloitimme “aamun” hitaasti menemällä lounaalle lempipaikkaamme. Sieltä suuntasimme kohti kauppaa ostamaan kylmät halvat bisset, joilla iltamme voisi alkaa. Jostain kumman syystä Thaimaassa ei myydä alkoholia ENNEN kello viittä iltapäivällä, joten palasimme hotskulle tyhjin käsin. Viimeistelimme paitamme ja lähdimme uudelle kaljanhakureissulle. Joimme parit bisset ja menimme taas lempipaikkaamme bisselle ja syömään. Tulimme hotlalle ja joimme bisset. Ja sitten alkoi Sex on the Beachien teko! Ai että miten maukasta. Vaikkei ihan oikealle drinksulle maistunutkaan. Maailaimme omat ja uusien irkkukaveriemme kehoja ja kuuntelimme hyvää musiikkia. Kello 23 jälkeen jaoimme yhteisen taksin ja lauloimme koko matkan Aikuista naista, Den glider iniä, Oi maamme, My heart will go on kilpaa Irkkujen lauleskellessa kansanlaulujaan. Mahtava meininki ja vaikka vettä tuli kun esterin korvista kun pääsimme perille, ei se menoa haitannut!

Fiilis oli katossa ja vaikka meitä koitettiin kovin huijata juomien kanssa, olimme tarkkaavaisia tyttöjä ja vaadimme laatuviinaa. Bileissä on siis tapana ostaa “bucketteja” eli pieniä ämpäreitä joissa on tölkki limua, pikku esim redbull ja 220 ml smirnoff. No harvemmin sitä smirnoffia kaadettiin, vaan tiskin alta löytyi ties mitä tiskivettäviinaathaimaakakkaa. Meille ei ainakaan tietoisesti annettu huonoa viinaa, vaikka eräs nainen kovasti yritti, vaan saimme suurimmaksi osaksi sitä mitä pyysimme.

Johan oli juhlat!

Menimme hotellille burgeri-bisse-aamupalalle suoraan fullmoon juhlista noin kello 10 aamulla. Aneten ottaessa ensimmäiset koomat jo ravintolassa, pisti Sonja paremmaksi nukahtaen altaaseen. Josta tie jatkui bungalowin “kuulemma mukavalle” kivilattialle ottamaan toiset unet.. Valitettavasti kuvamateriaali loppuu ehkä kello kolmen jälkeen kameran ottaen hieman damagea. Syytä emme tiedä. Uimisilla tuskin oli osuutta vahinkoon.


Illalla menimme kauan odotetulle thaimaa bbg illalliselle lempipaikkaamme. <3





Seuraavana päivänä päivänä vuokrasimme skoban käyttöömme tarkoituksenamme kiertää saarta ympäri. Emme kuitenkaan päässeet pitkälle kun cambodiatytön kirous näytti voimansa, ja puhkaisi skootterin takarenkaan. Mitä kettua?! Onni onnettomuudessa vieressämme oli korjaamo, ja pääsimme jatkamaan matkaa melko pian.


                     

Turistit.

Mukava päivä sateisesta kelistä huolimatta, jonka kruunasimme toisella thaimaa bbg illallisella lempipaikassamme. Seuraavana suuntaammekin Phi Phi saarelle tois puol jonkhaa!

Full moon party. Every month during full moon on the beach of Haad Rin in Koh Phangan. 20 000 people partying until the morning. Stoked!

We slept in late to make sure we would be in the best shape to dance all night at the party. After lunch we made our way to a shop to buy some cold beer, but to our surprise in Thailand you cant buy alcohol before 5 pm. So we went back to our bungalow to finish our awesome full moon tees and then headed back to the store.



                      

We had beers at the bungalow and went to dinner to our favourite place to drink and eat. Food was as delicious as always and our stomachs full we came back to our place to drink more and do our paintings with some Irish boys we met the other night. Our Sex on the Beach drinks were a succes and after we had finished all our alcohol we shared a taxi to the party. Although it was raining it didnt bother at all. We soon started dancing everywhere we went and once in a while bought some buckets filled with sprite, redbull and smirnoff. Sometimes the seller tried to put their own cheap liquor instead of smirnoff but we paid attention and made sure that we would get the good stuff! ;)

In the morning we came back from the beach around 10 am and went straight to burger-beer-breakfast. Anette took her first nap in the restaurant but Sonja wanted to go swimming. It didnt last too long since she somehow fell asleep in the pool. And again on the bungalow floor.. This is what Full Moon party does to you. For unknown reasons Anettes camera wasnt alive in the morning. Full moon party was too much for the camera to survive and we dont think that swimming with it had anything to do with this unfortunate accident.


                                    


At night we went to our favorite place once again to have all you can eat thai food. <3


The next day we hired a scooter so we could see more of the island. The little girl in Cambodia really cursed us because after a 15 minute drive we already had a flat tire. Luckily there was a motorbike station right next to us so we changed a tire in no time and kept going. The island is truly beautiful and because of our little favourite restaurant we must say we like this place. We had one more all you can eat thai food dinner because the next morning we would say goodbye to Koh Phangan and hello to Phi Phi!

The most awesome restaurant staff!!

Bangkok + Koh Pha Ngan

Vihdoin ja viimein saavuimme curryn luvattuun maahan, Thaimaahan. Anette on reissun ensimmäiset kolme viikkoa puhunut vain ja ainoastaan Thaimaan upeista ruuista, jonka vuoksi odotti Sonjakin Thaikkuja kuin kuuta nousevaa. Saavuimme sateiseen Bangkokiin aamupäivällä ja lähdimme metsästämään hostellia. Löysimme parin kilometrin talsimisen jälkeen hostellin, ja yövyimme ensimmäistä kertaa huoneessa jossa nukkui muitakin.

Anetella oli vahvoja ennakkoluuloja kaupunkia kohtaan ja Sonja ei tiennyt mitä odottaa ensimmäiseltä todellislta suurkaupungilta. Meidän silmiimme ei osunut muuta kuin suuria kerrostaloja rakennettuna vieriviereen ja älyttömän kokoisia kerrostaloja ilman arkkitehtuuria ja aitoa Thaimaafiilistä. Suomeksi, Anette vihasi kaupunkia eikä palaa sinne edes maksusta. Ensimmäisen illan vain kiertelimme lähiöseutua ja välttelimme turistialueita. Ostimme liput seuraavalla päivällä Koh Phanganin saarelle ja kävimme syömässä pienessä paikallisessa raflassa ensimmäiset kunnon curryt. Noooo, parempaa odotellessa, mutta ihan hyvää.

Jälkkäriks Thaipannaria banaanilla ja vanilijalla höystettynä!

Seuraavana päivänä pyöriskelimme rinkat selässä kuuluisalla Khao San Roadilla, jonne "jokaisen on ehdottomasti mentävä." Ymmärrämme miksi, olihan se näky. Turisteja toisensa perään pukeutuneina samoihin vaatteisiin kävelemässä lihakset pullollaan, juomapullot kädessä ja aurinkolasit päässä vailla määränpäätä. Ainiin ja ruoka on todella halpaa ja hyvää. No halpaa ainakin, maku ei ollut mitään erikoista. Onneksi bussimme kohti Thongsalan satamaa lähti saman päivän aikana, joten muutama tunti Khao Sanilla oli enemmän kuin tarpeeksi meille. Bussimme lähti illalla seitsemältä ja saavuimme perjantaiaamuna Thongsalaan josta hyppäsimme lauttaan ja kymmeneltä aamulla olimmekin jo Koh Phanganin saarella. Jippii!

Odotimme majapaikaltamme Sabaii Bay Resortilta 
katsomiemme kuvien ja hinnan perusteella ehkä liikaa. Siksi hieman petyimme pieneen bungalowiimme, mutta muuten alue ja henkilökunta oli aivan tosi jees. Päätimmekin aloittaa minilomamme reppureissailusta ottamalla oluset ja burgerit, luksusta. Päivä oli pilvinen, joten otimme vain lungisti ja nautimme tekemättömyydestä. 



Heti perjantaina kohtasimme kuitenkin tähänastisen elämämme parhaan thaimaalaisen ruokapaikan <3! Aivan loistava iloinen henkilökunta huonone englanninkielentaitoineen ja ISOINE maukkaine ruoka-annoksineen, ja vielä halvalla!! Voi sitä onnen hetkeä, kun Sonja sai ensimmäistä kertaa Panang currya makuhermojensa koettavaksi. Tytöt vain katsoivat hiljaa toisiaan silmiin ja hymy levisi korviin saakka. Täydellistä!

Niin vaatimaton paikka, niin hyvä ruoka. Tästä lähtien etsimme ruokapaikkamme ei hajun, ulkonäon, suosituksien, vaan muovituolien perusteella! :)

Illalla urugulaiset pojat saivat  houkuteltua meidät Waterfall Partyihin: " that party is even better than the Fulmoon!", joten lähdimme tsekkaamaan melko korkein odotuksin näitä pippaloita. No aivan hirvittävä pettymyshän se oli. Ainoa hyvä asia oli se, ettemme maksaneet näihin bileisiin sisäänpääsymaksua monen muun onnettoman mattimyöhäsen tavoin.

Lauantaina päätimme metsästää Fullmooniin reivauspaidat. Mikään valmis paita ei kuitenkaan miellyttänyt silmäämme eikä kukkaroamme, joten näppärinä tyttöinä ostimme värikkäät topit ja permanenttitussin! Askartelu ja mielikuvituksen käyttö sai siivet alleen leikellessämme paitojamme ja miettiessämme omia uniikkeja tekstejä :)

 Illalla kuuntelimme musiikkia ja nautimme oluset hotellin baarissa valmistautuen tulevaan koitokseen..

Siem Reap senkin kettu!!!

Matka Sihanoukvillesta Phnom Phenin kautta Siem Reapiin oli venynyt 14 tunnin bussimatkaksi. Tottuneina bussillamatkaajina emme juuri hetkahtaneet matkan venymisestä 4 tunnilla, loma-asenteemme ja kiireettömyydentunne on todellakin kohdallaan! Siem Reapista olimme varanneet majapaikan jo etukäteen, joten bussiasemalle päästyämme otimme tuktukin ja suuntasimme hotlalle. Koska olimme joutuneet viettämään Sihanoukvillessä yhden ylimääräisen yön, oli aikamme Siem Reapissa vähentynyt kahteen päivään, sillä lennot kohti Bangkokkia oli varattu keskiviikko aamuksi. Siksi sovimmekin tuktuk- kuskin kanssa, että heti seuraavana aamuna hän hakisi meidät hotellilta kello 5 katsomaan auringonnousua Angkoriin temppelialueelle. Angkor on UNESCON yksi suojelukohteista ja sisältää 400 neliökilometriä ja temppelit ovat rakennettu Khmerin valtakauden aikana eli 800-1400 luvulla. 

Kieltämättä unihiekkaa oli silmät pullollaan, kun suuntasimme aamuhämärässä kohti temppeleitä useiden muiden turistien tehdessä samoin. Odottelimme auringonnousua kuitenkin lähemmäs tunnin ja huomasimmekin monen muun turistin jo jatkavan matkaa luullen että tässäkö tämä oli. Koimme hienoja, syvällisiä henkimaailman hetkiä pohtien noiden ihmisten elämää satojen vuosien takaa. Ihmisten, joiden kädenjälki näkyi edelleen temppeleissä. 

Maaginen auringonnousu

Sonja turistina ja satoja turisteja katsomassa auringonnousua.

Osasimme myös jo etukäteen odottaa, että temppeleitä on pilvin pimein, ja viidennen temppelin jälkeen ei juurikaan osannut tehdä eroa eri temppeleiden välillä. Mahtava päivä meillä kuitenkin oli…...siihen asti kun kirous antoi taas tuntea itsensä piikkinä, tällä kertaa Sonjan, lihassa. Viimeisellä temppelillä Sonjan kaivaessa puhelintaan hienoa panorama kuvaa varten oli kännykkä poissa?!! Sonjalle on vieläkin liian vaikeaa puhua koko asiasta, joten ei siitä sen enempää. Vaikka Kambodia onkin antanut tytöille paljon, on se myös vienyt hyvän osansa itselleen.

Lohdutukseksi pitkän ja osittain synkän kirouspäivän jälkeen tytöt lähtivät illalla ostamaan paketin keksejä ja siideriä. Kyllä, löysimme siideriä! Hyvää Kambodialaista siideriä! Ilta jatkui elokuvan katsomisen merkeissä, tosin vain pienen hetken, sillä uni vei voiton. Tiistaina oli rehellinen rokulipäivä. Ilta kuitenkin kruunasi rokulipäivän shoppailulöydöillään, löytyi housua, korua ja Kambodia-paidat. Kambodian opettavaisten kirouskokemusten kasvattamina heräsimme onnellisina, okei Sonja edelleen aivan hajalla, keskiviikko aamuna ja suuntasimme nenämme kohti Siem Reapin lentokenttää. Olipa luksusta tytöille lentää lentokoneella, varsinkin kun tunnin lennolla saimme myös välipalatarjoulun! Laskujemme mukaan ensimmäisen kolmen viikon aikana bussilla matkustettuja kilometrejä ja ennen kaikkea tunteja oli kertynyt melkoisen huima määrä. Saas nähdä mitä Thaimaalla on tarjottavaa!




Our journey from Sihanoukville to Siem Reap took 14 hours in a bus instead of 10 that it was supposed to take. But were on a vacation no need to hurry at all! And to be honest 14 hours in a bus doesn't even feel that bad anymore! We had booked our hostel in advance so we took a tuk tuk to our hostel and since it was close to midnight we also planned to do Angkor temples the next day. Angkor is a huge temple area and its one the most important and protected archaeological sites in South-East Asia. The area is as big as 400 km2 and it was built during the old Khmer Empire between the 9th to 15th century.




It is common to go see the sunrise at one of the temples, Angkor Wat, so our tuk tuk driver picked us up at 5 am to do so. The place was magnificent. It was amazing to see huge temples built by bare hands hundreds of years ago but still after about 6 temples it was hard to tell the difference between them. At the second last temple Sonja was taking pictures with her phone and by the time we got to the last one she looked for her phone to take more pictures but her phone was gone!?! Stolen?!?! Its still very hard for Sonja to talk about losing her baby so we'll leave it to that. Even though Cambodia has taught and given s a lot it has definitely taken its share from us as well.





To make our day a little bit better we went to buy some cider and cookies. And oh Cambodian cider is soo good! On our last day in Siem Reap we spent a lazy day doing pretty much nothing. Went shopping at night and found what we were looking for! Sonja got her pants and we both got cambodian t-shrits and some jewelry. On early Wednesday morning we headed to the airport to fly to Bangkok instead of taking a bus. We wanted to save some time and see the asian way of flying. And boy it was good! The flight was only an hour long but we got sandwiches, chocolate and cookies! 




Good bye lovely Cambodia see you soon Thailand!

Matka Jatkuu Jatkuu Vaan - Day 3

Aamulla Sonjan haava oli vielä erittäin kipeä ja jalka turvoksissa, jonka vuoksi Sonja ei voinut osallistua saaren puhdistustöihin. Anette auttoi muiden turistien kanssa (kahdeksan turistin kanssa, surullista) siivoaamaan rantaa roskista. Oli mielettömän surullista huomata, miten paljon kamaa myrsky oli tuonut tullessaan, ja miten vähän ihmisiä oikeasti kiinnosti niitä siivota. Suurin osa vain ihmetteli, mistä voisi kävellä jottei jalat kastu..

Sonjan istuskellessa hostellin ravintolassa, merelle katsellessa, oivalsi hän saaren yhden suuren hienouden. Tekemättömyys ei ole tekemisen puutetta vaan joskus jopa tavoite. Olla vain omien ajatusten kanssa, keskustella ihmisten kanssa ja rauhoittua. Tätä teimme siis kello kymmenestä neljään iltapäivällä. :)

Toivoimme saavamme vielä samalle illalle yöbussin Siem Reapiin, mutta bussien ollessa täynnä vietimme yön Sihanoukvillessä kuuden dollarin guesthousessa.

Anette ja pennut

Sonja oppi saarella Anetesta uuden puolen, joka koskaan aikaisemmin ei ole tullut näin vahvasti esille. Tämä johtunee siitä, ettei kotosuomessa lähikaveripiirissämme ole samanlaista ympäristöä. Aneten sydän on karvainen.

Saarella oli paljon kulkukoiria. Kaikkia piti rapsuttaa, ja yksi oli ihan lemppari. Dingo. Dingo on ihana valkoinen rauhallinen koira.

Mutta ne pennut.. Ne inisivät torstaina hostellin edustallamme. Pieniä, kirppuja täynnä olevia rääpäleitä viisi kappaletta. Aneten sydän suli heti, ja hän otti elämäntehtäväkseen pitää pennuista huolta. Esimerkkeinä hän houkutteli Maman eli pentujen hieman piriäidin tyylisen emon pentujen luokse, kallisti hänet maahan ja nosteli pennut tissille. Ja ai että sitä riemua. Jotta Mamalla olisi hyvä olla, silitti Anette Mamaa imetyshetken ajan.

Vasemmalta Xena, Shadow, Molly, Hercules ja päällä Simba.

Aneten sydän sykki erityisesti pentueen heikoimmalle, Mollylle, joka vietti suurimman osan ajastaan Aneten sylissä nukkuen. Perjantai-ilta seikkailuretken jälkeen oli yhtä helvettiä. Molly on poissa.. Sitä ei näy missään. Hostellin työntekijä, intohimoinen koiramies hänkin, rauhoitti Aneten mieltä kertomalla että Mama on varmaan vienyt Mollyn hetkeksi sivuun, jos tämä ono voinut huonosti. Pian pentu löytyikin, jolloin Molly sai lisänimen Houdini kuuluisan taikurin mukaan. Ja pian saivat muutkin nimensä. Lauantaiaamu oli vielä enemmän helvettiä, Molly on tippunut likavesijonkhaan joka lirui hostellin vieressä, ja Shadow on poissa! Anette pesi likaisen Mollyn, ja toivoi Shadown palaamista. Shadow palasi ja kaikki taas hyvin. Siihen asti kunnes lähdimme saarelta, jolloin Anette päätti että jos palaa Koh Rongille tammikuussa, ottaa hän Mollyn mukaan Suomeen. PIste.

Koirat <3

Simba lepää

In the morning Sonjas foot was still swollen and hurting, so we just pretty much sat in the lobby area in our hostel. The beach was so dirty that some tourists that live in that island arranged a Beach Clean from 2 pm til 3 pm to clean most of the beach. Anette took a part of it and found it really sad that there were only like 6 to 10 people cleaning, others were just walking by and worrying about their feet getting wet.. While Sonja was sitting in the lobby, she realized that doing nothing in Koh Rong is absolutely okay.

Our ferry back to the main land left at 4 pm and we said goodbye to lovely Koh Rong and stayed another night in Sihanoukville since the night bus to Siem Reap was already full for the evening.

Anette and the puppies

On the island Sonja got to know to a different kind of Anette that never showed herself in Finland. It must be the environment that the island had and Finland doesn't have. Anettes heart belongs to dogs.

As soon as we got to the island we noticed it was full of dogs. First dog we saw was beautiful and healthy white dog and Anette named her Dingo. Dingo is cool.

But oh the puppies.. We noticed the puppies on Thursday and they melted Anettes heart immediately. Especially this one who was the weakest and smallest, Molly Houdini. Anette felt like she had to take care of the puppies since their Mama was a terrible mom. Anette had to force her to the ground to feed them and while Mama was feeding the kids, Anette would pet her so she felt better. Friday night after the jungle adventure was a disaster. Molly was gone. One of the hostel workers said that Mama probably took her somewhere safe since Molly was so weak. After we had dinner and came back to the hostel Molly was back again and Anette was in tears of joy. Shes back and alive! Saturday morning was even worse though, Molly had fell into dirt water that ran by the hostel and one of the puppies, Shadow, was gone! Anette cleaned and washed Molly with one of the hostel workers Dori whos one puppielover as well. After a while we also found Shadow and the crew was together again. Molly spent most of the three days sleeping on Anettes lap and she decided that if she ever returns to the island she will take Molly with her back to Finland.

Dogs <3

Molly Houdini <3