Koh Lipe aka Paratiisisaari

Päätimme Koh Phi Phillä että matkaisimme meriteitse aina Malesiaan asti pysähdyspaikkoina Thaimaan Koh Lipe, Malesian Langkawi sekä viimeisenä Penang. Vaikka bussilla hintaa matkalle tulisi noin $30, ei se haitannut vaan päätimme maksaa veneilystä ilomielin melkein sata dollaria. Ja onhan siinä bussissa tullut istuttua jo tuhansia kilometrejä ja noin 100 tuntia.. 

Aamulla hyppäsimme tehokkaan näköiseen meritiekiitäjään noin 15 muun matkustajan kanssa. Ja voihan kettu mitä aaltoja! Molemmat puristimme rystyset valkoisina kaiteista veneen kansipaikoilla, jotta emme putoaisi jonkhaan veneen hyppiessä ilmaan varmasti useita metrejä. Sitten otimme uudet matkaajat kyytiin ja kun pomput pienenivät vain noin kahteen metriin, olimme niin tottuneita merenkävijöitä että nukuimme (!?). Sitten vaihtui vene. Aallot eivät vaihtuneet. Anette nukkui kun vauva kehdossa ja Sonja nieleskeli oksennusta. “Sulla ei oo mitään oksennettavaa, ei olla syöty kuuteen tuntiin, ei sieltä mitään tule, hengitä vaan”. Sitten oltiinkin jo perillä, ja mitä ihanaa näimmekään! Ilta-auringon lämmittävät säteet piiiiiitkästä aikaa ja tajusimme, kuinka masentavaa viime viikon loputon sade oli ollutkaan. 

Paikallisen miehen todetessa aurinkoa katsoen “Its a new day tomorrow”, menimme hyvillä mielin nukkumaan.

Seuraavana päivänä vain löhösimme, pötkötimme, makoilimme, lilluimme, nautimme. Täydellinen aurinkopäivä! 

Matkalla Mia Luna rannalle, jonka kenties myrsky tai vastaava oli kuin pyykäissyt pois. Ranta oli kuin hylätty, koristeina roskia ja romuttuneita baareja.

Auringonlasku 

Meillä oli thaimaan rahoja vielä hyvin jäljellä, joten päätimme että seuraavana päivänä eli tiistaina tuhlaamme rahat kanoottiretkeilyyn ja snorklailuun. Mutta mitä tapahtuikaan yöllä?? KIROUS! Mitä kettua, Anette, kaikista maailman ihmisistä heräsi yöllä oksennustunteeseen. Vain kerran elmässään vatsatautia sairastaneena ja kokemattomana oksentajana juoksi Anette vessaan kysellen ohjeita Sonjalta että “mitä mä teen, miten mä tän teen, tonneko tän teen, en halua pelottaa apua”. Sonjan lohduttaessa Anette keräsi voimat ja tyhjensi vatsalaukkunsa ja palasi täristen sänkyyn. Sonja silitti tyttörukan uneen, joka heräsikin aamulla erittäin huonovointisena ja väsyneenä. Syyksi epäilemme ruokamyrkytystä, sillä söimme vain yhdet eri ruuat päivän aikana. Ja ruoka eli munakas oli ehkä hieman kyseenalaisesti kypsennetty.. :( Ei kananmunia enää kiitos. Tiistain Anette vietti milloin ravintolassa, sängyssä ja aurinkotuolissa nukkuen ja Sonja keräili simpukoita ja otti aurinkoa. Veneemme Malesiaan lähti puoliviideltä ja nyt matka oli vuorostaan Aneten painajainen. Ainoa hyvä asento oli kyljellään, jolloin veneen pomppiminen tuntui kymmenkertaiselta. Hengissä selvittiin tästäkn, ja perillä majoituimme suht nopeasti kivaan hostelliin. Saas nähdä mitä kirouksia Malesia meille langettaa! Emme malta odottaa! :) :) :) :)