Anetella oli vahvoja ennakkoluuloja kaupunkia kohtaan ja Sonja ei tiennyt mitä odottaa ensimmäiseltä todellislta suurkaupungilta. Meidän silmiimme ei osunut muuta kuin suuria kerrostaloja rakennettuna vieriviereen ja älyttömän kokoisia kerrostaloja ilman arkkitehtuuria ja aitoa Thaimaafiilistä. Suomeksi, Anette vihasi kaupunkia eikä palaa sinne edes maksusta. Ensimmäisen illan vain kiertelimme lähiöseutua ja välttelimme turistialueita. Ostimme liput seuraavalla päivällä Koh Phanganin saarelle ja kävimme syömässä pienessä paikallisessa raflassa ensimmäiset kunnon curryt. Noooo, parempaa odotellessa, mutta ihan hyvää.
Jälkkäriks Thaipannaria banaanilla ja vanilijalla höystettynä!
Seuraavana päivänä pyöriskelimme rinkat selässä kuuluisalla Khao San Roadilla, jonne "jokaisen on ehdottomasti mentävä." Ymmärrämme miksi, olihan se näky. Turisteja toisensa perään pukeutuneina samoihin vaatteisiin kävelemässä lihakset pullollaan, juomapullot kädessä ja aurinkolasit päässä vailla määränpäätä. Ainiin ja ruoka on todella halpaa ja hyvää. No halpaa ainakin, maku ei ollut mitään erikoista. Onneksi bussimme kohti Thongsalan satamaa lähti saman päivän aikana, joten muutama tunti Khao Sanilla oli enemmän kuin tarpeeksi meille. Bussimme lähti illalla seitsemältä ja saavuimme perjantaiaamuna Thongsalaan josta hyppäsimme lauttaan ja kymmeneltä aamulla olimmekin jo Koh Phanganin saarella. Jippii!
Odotimme majapaikaltamme Sabaii Bay Resortilta katsomiemme kuvien ja hinnan perusteella ehkä liikaa. Siksi hieman petyimme pieneen bungalowiimme, mutta muuten alue ja henkilökunta oli aivan tosi jees. Päätimmekin aloittaa minilomamme reppureissailusta ottamalla oluset ja burgerit, luksusta. Päivä oli pilvinen, joten otimme vain lungisti ja nautimme tekemättömyydestä.
Heti perjantaina kohtasimme kuitenkin tähänastisen elämämme parhaan thaimaalaisen ruokapaikan <3! Aivan loistava iloinen henkilökunta huonone englanninkielentaitoineen ja ISOINE maukkaine ruoka-annoksineen, ja vielä halvalla!! Voi sitä onnen hetkeä, kun Sonja sai ensimmäistä kertaa Panang currya makuhermojensa koettavaksi. Tytöt vain katsoivat hiljaa toisiaan silmiin ja hymy levisi korviin saakka. Täydellistä!
Niin vaatimaton paikka, niin hyvä ruoka. Tästä lähtien etsimme ruokapaikkamme ei hajun, ulkonäon, suosituksien, vaan muovituolien perusteella! :)
Illalla urugulaiset pojat saivat houkuteltua meidät Waterfall Partyihin: " that party is even better than the Fulmoon!", joten lähdimme tsekkaamaan melko korkein odotuksin näitä pippaloita. No aivan hirvittävä pettymyshän se oli. Ainoa hyvä asia oli se, ettemme maksaneet näihin bileisiin sisäänpääsymaksua monen muun onnettoman mattimyöhäsen tavoin.
Lauantaina päätimme metsästää Fullmooniin reivauspaidat. Mikään valmis paita ei kuitenkaan miellyttänyt silmäämme eikä kukkaroamme, joten näppärinä tyttöinä ostimme värikkäät topit ja permanenttitussin! Askartelu ja mielikuvituksen käyttö sai siivet alleen leikellessämme paitojamme ja miettiessämme omia uniikkeja tekstejä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti