Paratiisi aka Sydney

Ensimmäisen päivän Sydneyssä vietimme suurissa ostoskeskuksissa tyydyttäen shoppailuhimojamme. Kaikennäköistä pikkukivaa löytyikin tungettavaksi jo ennestään pursuavaan rinkkaan. Sunnuntai-iltana menimme Tomin työpaikan baariin juomaan muutamat ja tanssimaan. Oi mikä muistojen tie Anetelle, onhan baari ensimmäinen jossa Anette on ikänään ollut Australiassa ja nyt se oli sitä myös Sonjalle. Maanantiain Tom raukka joutui mönkimään töihin meidän viettäessä laiskottelupäivää rannalla hakien lisää ruskeaa väriä jo ennestään tummalle iholle.

Tiistaina meillä oli muutto edessä. Tomin vuokraisäntä oli melko tarkka, kuka viettäisi aikaa sohvillä hänen luonaan, joten vaihdoimme surffiluolasta todelliseen Beverly Hillsin idylliseen, vaatimattomaan nelitasoiseen huvilaan Elliotin luokse. Perhe toivotti meidät tervetulleeksi tarjoamalla tiskiharjan ja rätin, joilla puunasimme keittiön priimakuntoon. Elliotin äiti ja isä ovat mahtavia tapauksia, joten pikkusiivous oli täysin hyväksyttävä pyyntö. Tiistain vietimmekin Australian ja kenties koko maailman kuuluisammalla rannalla, Bondi beachilla. Pikkupulikoinnit, brunat pintaan, sushit naamaan, shoppailua ja autoilua keskellä kaunista kaupunkia. Normipäivä Ausseissa, ja jottei tekeminen loppuisi auringon laskiessa, avasimme kaljat ja pulahdimme pihaporeammeeseen. Ja pitäähän sitä ihmisen saada illallista, joten Elliot väänsi meille pastatomatojuustomozzarellapunaviinisopat. Mikä iiiihana päivä!

Keskiviikkona loikoilimme päivän altaalla ja iloksemme myös Brogan, Xavier ja pari muuta kaveria liittyi seuraamme. Illaksi olimme suunnitelleet mennä Aneten vanhaan työpaikkaan Hurricanesiin syömään. Ravintola on yksi Sydneyn kiireisimpiä ja suosituimpia liharavintoloita, jossa kuuluisuus on mielettömän kokoiset ribsit. Anette oli valmistellut Sonjaa elämänsä parhaimpaan ruokaan, jonka vuoksi mietti Sonja koko päivän mitä söisi, millä kastikkeella, millä lisukkeilla ja miten kokattuna. Ei ollut Anette turhia hehkuttanut paikasta! Päätimme syödä oikein olantakaa ja saimme jopa Elliotin ymmälleen hyvästä ruokahalustamme. 

Torstain tuli aivan liian pian ja oli aika sanoa Elliotille ja hänen perheelleen moikat.. Emme olleet vielä torstai aamullakaan varanneet lentoa Balille, vaikka sinne oli tarkoituksemma lentää ja seuraavana päivänä. Tapasimme torstaina lounaan ja muutamien olusten merkeissä Aneten vanhat työkaverit Makdan ja Upin, joiden kanssa vierähtikin sitten koko ilta.

Makda ja Upi <3

 Upi tarjoutui majoittamaan meidät kotisohvallaan ja tästä tarjouksesta olimme enemmän kuin mielissämme. Niinpä tsekattuamme oopperatalon suuntasimme Upin kotiin ja sinne päästyämme aloimme tutkailemaan lentoja seuraavalle päivälle. Oivoi miten hinnat olivatkaan joulunalla nousseet pilviin, mutta ei auttanut kuin varata lennot! Ihana Upi vaimoineen kokkasi meille nepalilaista ruokaa illalliseksi ennen kuin kävimme nukkumaan. Jotenkin hiemain haikeina, erityisesti Anette, heräsimme perjantai-aamuna ja jouduimme jälleen kerran hyvästelemään yhden sydämellisen ihmiskaksikon lisää. Suuntasimme vielä kerran Sydneyn keskustaan tapaamaan Brunoa, joka myös oli aikaisemmin työskennellyt Aneten kanssa. Koska Anette ja Sonja olivat löytäneet yhteisen rakkaudenkohteen, sushin, oli viimeinen ateriamme Australiassa taivaallisessa sushipaikassa Brunon kanssa.

Anette otti päikkärit kun Sonja kävi turisteilemassa.

Brunon kyyditessä meidät lentokentälle, kuvittelimme että meillä olisi mukavasti aikaa, ehkä jopa niin paljon että voisi kierrellä lentokentän kauppoja. No tämä oli aivan täyttä harhakuvaa. Saavuttuamme check-in -tiskille saimme kuulla että tarvitsemme myös liput POIS Balilta sinne päästäksemme. Ööö mitä kettua?? No ei auttanut muu kuin etsiä lähin tietokone ja buukata jonkunsortin lento, jonakin kivan kuuloisena ja tuntoisena päivänä, ottaa lennon tiedoista valokuva puhelimeen ja juosta takaisin tiskille. Lentotäti hyväksyi valokuvamme, mutta seuraava hänen esittämänsä kysymys aiheutti Sonjassa ensin paniikkireaktion.. “Olette varanneet business -luokan liput?” “ Öö business -luokan liput, eiiii. Ei ainakaan tarkoituksella?!” “Joo no siltä nyt näyttäisi, paikkanne ovat 1 F ja 1 D. Turvallista matkaa, tässä express passinne, jotta ehditte lennollenne ajoissa.” Nyt ymmärsimme miksi lentomme oli vähän kirpaissut matin takamuksesta kukkarossa. Mutta jos joskus rahanmeno ei ole haittanut niin tällä lennolla. “Haluaisitteko liittyä seuraamme lounaalle tällä lennolla? Haluaisitteko punaviinia? Haluaisitteko lisää punaviiniä?” No halusimmehan me ihan kaikkea, nauraa kikatimme koko matkan balille hampaat viinistä punaisina. Paras lento ikinä, se on varma! Näistä kuudesta tunnista maksoimme kuitenkin jopa 450 euroa!!

Next stop Bali!