Torstaina oli taas uusien seikkailujen vuoro. Tapasin keskiviikkona miehen nimeltä Hemen, ja hän lupasi viedä minut kanoottiajelulle torstaiaamuna, jos haluaisin. Tottakai halusin, mutta vasta sen jäkeen kun olen tavannut Robertin sokean isän. Hän on siis sokeutunut vuonna 1988 auto-onnettomuudessa. Siitä lähtien hän on viettänyt suurimman osan ajastaan sisätiloissa, liikkuen vähän ulkona. Eipä ole täällä sokeiden kuntoutusta, opaskoiria tai valkoisia keppejä. Hän on käynyt pari kertaa lääkärillä kysymässä apua, miten elää sokeudun kanssa mutta koska ei saanut apua, hän päätti pysyä perheensä hoivissa koko loppuelämän. Kun olin hyvästellyt hänet, lähdimme Hemenin kanssa kanootilla kohti kahta pientä kivisaarta, Dawapiaa kohti. Aallot olivat melkoiset, mutta Hemen ja hänen poikansa meloivat meidät turvallisesti perille. Saari oli todella pieni ja korka, ja liikkuminen todella hankalaa. Näkymät olivat kuitenkin todella nätit ja otin muutamia kuvia, ennenkuin palasimme kotiin. 
Hemenin poika
Kauniit olivat näkymät :)
Reissun jälkeen meniin kotiin vaihtamaan vaatteet jonka jälkeen Hemen vei minut ja kaverini katsomaan Japanilaisten vanhoja tuhoutuneita sotakoneita ja isoa tykkiä, josta on nyt jäljellä enää raunio. Matka oli melko pitkä ja haastava, täydellinen viidakko ympärillä koko kävelymatkan. Lentokoneista ei ollut paljon enää mitään jäljellä, mutta tykistä sai hyvin selvää, mistä on kyse. Takaisintulomatkan teimme vesiteitse, kahlaten meressä vettä napaan asti.
Minä seurasin kiltisti perässä
Paikallisia pikkupoikia
Suloisia nassikoita!
Perillä Simon odotti tatuointivehkeidensä kanssa. Meinasin jo sanoa ei, kun näin kotitekoisen koneen; pitkä neula teipattuna kynään, joka on teipattu haarukkaan, joka on liitetty sähköisesti johonkin pyörivään levyyn.. Musteena käytettiin lasten leikkikynien mustetta, kynät otettiin sentään suoraan paketista. Ja sitten eikun maalailemaan Simonin suunnittelema kuva jalkapöytään! Lopputulos on selkeästi amatöörin tekemä, ehkä sitä vielä parantelen, mutta tässä tapauksessa idea on tärkein. Ja miten hauskaa se olikaan, kaikki perheen lapset ympärillä pitämässä kädestä kiinni, laittamassa mulle kampauksia hiuksiin ja katsoen, miten tatuointi tehdään.
Kaikki olivat mukana suunnittelussa sekä toteutuksessa
Illalla oli “story time”. Kerroin parille kylän asukkaalle reissuistani, puhuimme sodista jotka valtaavat Lähi-Itää ja puhuimme eri maiden, kuten Suomen ja Papuan eroista. Kyläläisillä oli hirveästi tietoa muista maista mistä olin todella yllättynyt! Yksi jopa tiesi, että rakennamme suomessa harjakattoja lumen vuoksi! Käsittämätöntä! Ilta venyi todella myöhään, ja lupasin kaikille että tulemme takaisin maanantaina, jotta voin kertoa lisää tarinoita ja kuulla puolestaan heidän tarinoita.
Tänään lähdemmekin kohti uutta saarta, Mioko saarta joka on yksi kolmestatoista Duke of Yorkin saarta. Uusi kylä uudet kujeet! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti