Kylän elämää

Tiistaina heräsimme aamukuudelta lähteäksemme Tavurnur tulivuorelle. Ilma oli aika ikävä, vettä tuli kun esterin pebasta ja tuuli oli sellainen, jota Suomessa harvemmin tapaa. Ei se meitä haitannut, vaan lähdimme Robertin veljen Simonin opastuksella kohti tulivuorta. Näkymät olivat aika huikeat, vaikka olen pienen elämäni aikana suurimmilekin tulivuorille kiivennyt. Mikään ei kuitenkaan ole yhtä tuore kuin tämä, maa oli lämmintä, vesi tulikuumaa ja jopa merivesi oli lämmintä tulivuoren takia. Kun tulimme takaisin, alkoi vettä tulla vieläkin kovemmin. Ja nyt puhutaan niin kovasta sateesta, että olin varma että se tulee vielä katosta läpi. 

Hot Springs ja savuava tulivuori takana

Iltapäivällä käytiin Rabaulin marketissa ostamassa hieman hedelmiä ja naposteltavaa. Marketissa myytiin lähinnä hedelmiä ja vihanneksia, mutta eniten kuitenkin betel nutseja. Naiset kuin miehet etsivät suut punaisina parhaimman näkösiä pähkinöitä, hullua! Illalla kokkasimme taas tonnikalaa ja riisiä. Muiden pitäessä hauskaa, minä keskityin kuuntelemaan Robertin elämäntarinaa. Mies on selkeästi kokenut kovia, mm menettänyt vuosi sitten vaimonsa syöpään. Hänellä on viisi lasta, kolme ensimmäiselle vaimolle ja kaksi toiselle. Vamut, Carolin, James, Polli ja Vorbin. Puhuimme rahasta joka tuntuu sekoittavan jokaisen kuolevaisen pään. Robert itse on työskennellyt hotellissa, mutta aina töissään ikävöi yksinkertaista elämäänsä. Vaikka matkailu olisi kivaa, ei rahaa siihen hänellä tule koskaan olemaan, ja hän on ihan tyytyväinen siihen. Robertin isä sokeutui onnettomuudessa vuonna 1988, mikä herätti mielenkiintoni heti. Oma isäni sokeutui vuonna 1996, joten on kiinnostavaa nähdä miten sokea mies elää täällä verrattuna Suomeen. En malta odottaa tapaamistamme. :)

Keskiviikkona heräsin auringonpaisteeseen ja Simon kysyi haluisinko lähteä kalaan. No tietty haluan, kunhan ei tarvitse koskea niihin. Kuljimme kylän läpi ja lapset naureskelivat ja tulivat koskettelemaan hiuksiani. 

Vanhimmat kyselivät suht hyvällä englannintaidolla, mistä tulen ja mitä teen täällä. Kävelimme kalastuspaikalle viidakon läpi ja mietin, että jos joskus saan jalkoihin ikuisia naarmuja (olin paljasjalkaisin) tai viimeistäänkin joku ötökkä purisi minua. Perille päästyämme Simon vei minut pikku kanoottiajelulle, ennenkuin he lähtisivät kalaan. Täällä kalastus on hieman erilaista kuin meillä, he nimittäin heittävät dynamiitin veteen ja hyppäävät itse perässä hakien kalat. Joten en, en osallistunut tähän massamurhaan! Muutaman kalan kanssa palasimme kotiin.

Meidän fisut!

 Iltapäivästä leikin taas lasten kanssa ja annoin heidän tehdä minulle kampauksia. Heitin Simonille ja hänen kaverilleen idean, että haluan tatskan ja he alkoivat tuumasta toimeen suunnitella minulle sellaista. Ennen lähtöäni saan siis vielä tatskankin jalkaani, jee! :)

Lounas

Vielä loppuun, täällä on kokee paljon erilaisia juttuja, ja monet tutut käsitykset saavat uuden käsityksen täällä. Kuten esimerkiksi onnellisuus on niin äärettömän aitoa täällä. Ja uteliaisuus, sitä ei peitellä. Minulla on parhaimmillaan 16 lasta saattamassa minua vessaan, koska ovat niin uteliaita. Ja likaisuus on ehkä pahin. Neljättä päivää ilman suihkua, ei siinä mitään. Mutta kun ei edes lavuaaria ole jossa pestä kädet. Pikkuhiljaa sitä alkaa toivomaan kyllä suihkua :) Mutta nautitaan ensin kylästä täysin rinnoin!