Port Moresby

VAIN MUUTAMA KUVA HUONON NETIN VUOKSI! Zorro.

Olin etukäteen löytänyt minulle ja italialaiselle kaverilleni GIanlucalle yöpymispaikan sohvasurffauksen kautta Port Moresbyn keskustasta. Richie tuli hakemaan meidät kentältä tiistai keskipäivällä ja vei meidät upeaan asuntoonsa Ela Beachile. Asunto on viidennessä kerroksessa ja näkymät ovat todella kauniit. Alhaalla näkyy meidän vapaasti käytössä oleva uima-allas ja SAUNA. Kävimme supermarketissa matkalla kotiin, ja ällistyimme hinnoista; ostimme samoja tavaroita mitä ostimme ausseissa, mutta kolme kertaa kalliimpana. Richie kertoi meille tarinoita PNG:stä ja kuuntelimme korvat höröllä aina siihen pisteeseen asti, kunnes nukahdin. Lentoni oli ollut varmaan pisin ikinä, neljä lentoa plus vaihtoajat päälle. Onnekseni Balilta Ausseihin viereeni istui todella mukava suomalainen pariskunta, ja puhua höpisimme koko matkan. Joten sijaa nukkumiselle ei jäänyt, joten tiistai-iltana olin unten mailla hyvin nopeasti.

Richien partsi ja meditaatiopaikka :)

Keskiviikkona kävelimme supermarketiin ja turistitoimistoon kyselemään lentojen hintoja. Matka oli noin 30 minuuttia kävelyä, ja jokainen vastaantuleva katsoi meitä hymyille, vilkuttaen ja tervehtien. Kaupassa meille oltiin todella ystävällisiä ja turistitoimisto otti meidät avosylin vastaan. Päätimme että aiomme viettää lomamme Rabaul nimisessä paikassa ja sen läheisyydessä, eli Papuan itäisillä saarilla. Jos haluaisimme käydä myös maan sisäosissa, tulisi lennoille hintaa reilu 800 euroa, mutta jos olemme vain yhdessä paikassa, selviämme 300 euron lennoilla. Hyvä niin!

Illalla suuntasimme yhteen hotelliin illalliselle Richien ja hänen ystäviensä kanssa. Richie on elintarvikealalla, ja hänen hommiinsa kuuluu mm. ruokien laadunvalvonta. Illallisella oli myös Luxemburgilainen Alexandra joka työskentelee EU:lle ja on täällä mukana projektissa kehittää Papualaisten koulutussyystemiä. Chileläinen Moe on töissä yrityksessä, joka toi internetin saarelle 90-luvulla. Hänen vaimonsa Kesha on töissä hotellissa, jossa illastimme. Ja monta muuta oli mukana syömässä, mutta heistä en tiedä enempää kuin nimet. Juttelin pääasiassa Moen, Alexandran ja Keshan kanssa, jotka kertoivat kokemuksistaan maassa. Ja herranjestas, nyt vasta todella tajusin miten vaarallinen maa onkaan, ainakin heidän puheiden perusteella. He eivät ikimaailmassa kävelisi kaduilla, niinkuin me teimme päivällä. He kulkevat aina autoilla, pimeän tullen heillä on henkilökohtaiset escortit aseineen päivineen huolehtimassa heidän turvallisuudesta. Mitä tahansa voi kuulemma sattua. Naisia raiskataan, ihmisiä ryöstetään ja jos joutuu keskelle paikallisten omia riitoja, voit sanoa hyvästit elämälle. Varsinkin Port Moresby ja toinen suurkaupunki Lae ovat erittäin levottomia, ja uskomattomalta kuulostavia ryöstöjä tapahtuu koko ajan. Richie oli kuitenkin hieman eri mieltä, päivällä liikkuminen on täysin turvallista, yöllä se on toinen juttu. Hänen mukaansa Moe, Alexandra ja Kesha ovat kuulleet tarinansa vartijoilta ja yrityksiltä, joiden tehtävä on huolehtia turisteista. He asuvat taloissa, joissa on aidat ympärillä ja vartijat ovella aseet ojossa, ja vahtivat ympäristöä ympäri vuorokauden. Itse taas uskon, että jos kuljet kadulla ajatellen että nyt minut ryöstetään, raiskataan ja tapetaan, niin tapahtuukin. En väitä että jos ajattelee että mitään ei käy, mitään ei kävisi, mutta on turha murehtia mitä saattaa tapahtua, vaan keskittyä enemmän siihen mitä toivoo tapahtuvan. Noh, anyways, tuli selväksi että olemme vaarallisessa kaupungissa, ja selustaa on hyvä tutkiskella kaiken varalta. 

Perjantai-iltana menimme hienoon ravintolaan drinksuille Richien kavereiden kanssa. Jälleen kerran uusia ihmisiä, jotka kaikki ovat asuneet PNG:ssä hetken ja tiesivät kertoa meille lisää maasta. Samat turvatoimenpiteet käytiin tietty läpi, mutta tällä kertaa saimme myös enemmän positiivista informaatiota paikasta. Raflasta suuntasimme Richien luokse, jossa tein kaikile tortilloja, joimme muutamat oluet (jotkut hieman enemmän, minä pysyttelin yhdessä) ja pelasimme ping pongia ja pidimme hauskaa. Richieltä pakkasimme kaikki juhlijat autoon ja ajoimme läheiseen yökerhoon, paikkaan nimeltä Illusions. Hieno baari ei siinä mitään, turvatarkastukset ja kaikki. Sisällä oli paljon paikallisia ja niin paikalliset kuin turistit innoistuivat nähdessään meikäläisen valkoisen tukan ja ihon. Paikallisille olin jotain uutta, länsimaalaisille asukeille taas jotain mitä he eivät ole hetkeen nähneet. Sain onnekseni tanssia mukavien ihmisten kanssa suurimman osan ajasta, ja pienen vänkkäämisen jälkeen yrittelijät tajusivat että heidän iskuyrityksensä jäi tosiaan vain yritykseksi.. 

Koko konkkaronkka! Alex, joku, Moe, Mariko, joku joku Richie :)

Tänään lauantaina meidän lennon kuului lähteä Rabauliin kello yhdeltä, mutta niin kuin maassa on tavallista, lento oli sen verran myöhässä, että tulisimme myöhästymään jatkolennoltamme joten reissumme siirtyy huomiselle. Joten, saas nähdä mitä tässä vielä tapahtuu! :)