Täällä ollaan jälleen, Sihanoukvillessä! Tie Kambodzaan oli ehkä raskain reissu mtä olen elämässäni kokenut. Saavuin Singaporen kentälle ekllo 23 illalla ja haahuilin terminaaliini. Lentoni Phnom Pehniin olisi seuraavana päivänä kello 15.10. Noh, laukkuja ei tietenkään saanut tsekattua, joten eipä auttanut kun löytää mukava hiljainen nurkka ja laittaa leiri pystyyn ja mikä parasta, KIVILATTIALLE! Huivi, pyyhe ja makuupussi esiin ja koska orastava flunssa, päälle laitoin pitkät housut, hameen, sukat, vilasukat, paidan, villapaidan ja vielä huivin päälle. Silmälaput silmille ja valot pois. Aamulla heräsin, kun ympärillä kulki bisnesmiehiä katsellen minua kuin mitäkin koditonta. Otin aikani heräillessäni, venyttelin ja haukottelin ja kymmenen jälkeen suuntasin chek-in tiskille. Loppu reissu sujui suht mutkitta, lento hieman myöhässä mutta ei kummempaa. Perillä otin skootterin kohti äitin hotellia, ja siellähä iloinen mami odottelikin jo! Ihana jälleennäkeminen <3
Illastimme mojitojen kera ja suunnittelimme tulevaa riessua. Tiistaina tulimme bussilla Sihanoukvilleen, eteläiseen rantakaupunkiin. Iloinen yllätys mulle, kun saavuimme ihanaan 12 tähden hotelliin: puhtaat pyyhkeet, lämmin suihku, PEITTO, pehmeä tyyny.. Pieniä iloja jotka saa reppureissaajan niiiiin onnelliseksi!
Harmi, että prostituutio on kiellettyä..
Illat olemme viettäneet hieronnoissa, päivät rannalla tai altaalla ja aamut pitkillä kahvihetkillä parvekkeellamme. So far so good, huomenna suuntaamme Koh Rongin saarelle, jossa emme pääse nauttimaan internetistä vaan vain auringosta, merestä ja rauhallisuudesta. Jippii!! :))
Kambodzalaiset pannarit :)
Saari on täynnä pieniä tyttöjä ja poikia myymässä koruja ja jokapuolella törmää myös koiriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti