Unisena ja väsyneina palasimme Maden hostelliin, huomataksemme että hostelli oli täynnä. Ensimmäiselle yölle jouduimme siis majoittuimaan viereseen hostelliin hieman kalliimmalla. Mutta jo maanantain pääsimme takaisin rakkaaseen hostelliimme. Ericin bungaloweissa oli vieraita, joten saimme huoneen Maden hostellista. Made ja Maden aviomies, myös nimeltään Made omistavat ihanan hostellin, jossa Anette oli viime reissullaan möys. Maden tytär on 9 vuotias Wayan. Ja muutama muu tyttö työskentelee hostellissa, Wayan, Wayan ja Wayan. Kesti hetken tajuta, että Balilla ei anneta nimiä. Ensimmäinen lapsi on Wayan, toinen Made ja kolmatta ja siitä eteenpäin ei muisteta. Maanantaina menimme Balangan beachille viettämään päivää Keithin ja Joanin kanssa, sillä aurinko paistoi niin nätisti. Uimme, Keith surffasi, joimme oluset ja juttelimme mukavia. Palasimme illaksi kotiin ja veimme Ericin kanssa Sonjan syömään parasta thaimaalaista, mitä Balilta saa. Ja olihan se hyvää, melkein yhtä hyvää kuin lempipaikassamme Koh Phangan saarella.
Auringonlasku Balangan rannalla
Tiistaina heräsimme innoissamme, sillä oli vuoden viimeinen päivä. Ja mikä parasta, menimme surfaamaan! Jee, vihdoinkin Anette pääsisi jälleen vesille ja Sonja kokeilemaan lautailla aalloissa. Meloimme itsemme aalloille ja sitten alkoi aaltojen nappaillu. Anette ei edes tajunnut kiinnittää huomiota Sonjaan, joka ei tosiaan koskaan ole surffannut tai edes nähnyt lautaa. Onneksi Eric oli mukana ja hän kertoi mitä tehdä. Eikä aikaakaan, ja Sonja ponnahti laudalle ja liiteli kuin ammattilainen. Melkein ainakin. Kauaa emme surffanneet, sillä vesi oli täynnä muitakin alottelijoita ja lautoja ja ihmisiä sinkoili sinne sun tänne. Päivä meni kavereiden kanssa syöden ja valmistellen iltaa. Seitsemän aikaan korkkasimme bisset ja avasimme pikku viinapullomme. Teimme drinksut siitä, joimme ne ja loput kaadoimme pulloon Spriten kera. Menimme ison porukan kanssa italialaiseen ravintolaan syömään ennen uudenvuoden juhlia. Ruokaillessamme, Anette syventyi pitkään keskusteluun Ericin kanssa, jälleen kerran. Hän kysyi, miksi juomme alkoholia pitääksemme hauskaa. Olipas vaikea keksiä vastaus. Hetken keskustelun jälkeen, Anette sysäsi spraittiviinat Sonjalle, ja sanoi että thats it, mä kokeilen olla selvänä tän uvn. Sonja oli sivukorvalla kuunnellut keskustelua ja sysäsi pullon syrjään, ja päätti kokeilla samaa. Ja jumantsuka, menimme juhliin selvinpäin! Kaikkien muiden ollessa hirmuisessa humalassa, oli meillä hauskaa nauraa muille, väistellä känniläisten miesten iskuyrityksiä ja tanssimme täysin tasapainoisesti! Baari oli täynnä väkeä, ja koska ulkona alkoi sataa, tuntui kuin baari saattaisi revetä liitoksistaan minä hetkenä hyvänsä. Joten kun uusivuosi oli vastaanotettu ja olimme turvallisesti vuoden 2014 puolella, palasimme hymyssä suin kotiin parin muun kaverin kanssa. Johan oli erikoista!
'
Keskiviikkona oli Sonjan viimeinen päivä. Ja vettä tuli kuin aisaa aamusta iltaan. Anette joogaili, Sonja luki kirjaa, söimme, juttellimme kavereiden kanssa ja katsoimme leffaa.
Illalla menimme pizzalle uudestaan, Sonjan viimeiselle aterialle. Aamulla kello soi kello 3.30 ja oli aika lähteä. Anette saattoi Sonjan taksille, halaukset ja pusut ja melkein kyyneleet (Anette itki kun taksi poistui) ja kaksikko muuttui yksiköksi. Kaksi ja puoli kuukautta on pitkä aika olla pois kotoa, mutta kiitollisena edes tästä ajasta ja reissusta, lähti Sonja hymyssä suin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti