Rabaul - Tulivuorikaupunki

Kuvat taas myöhemmin, nettiä sen verran vähän ja kuvien lataus veisi kaiken datamme.. :(

Olen reissanut aika monessa maassa pienen elämäni aikana, ja kivoimpia hetkiä reissussa on laskeutua koneella lentokentälle, ja saada ensivaikutelma maasta pienen lentokoneen ikkunan läpi. Täällä Papuassa pienen potkurilentokoneen ikkunasta näkemä kuva on paljon erilaisempi kuin missään muussa maassa ennen. Vihreys on erilaista vihreyttä kuin muualla aAasiassa, muttei kuitenkaan mitään verrattuna Uuteen-Seelantiin. Vuoret ovat kauniita ja korkeita, laaksot ovat vehreitä ja asutusta on vähän. Ja kun asutusta näkyy, näkyy rehellisiä bambumajoja keskellä ei mitään. Ja tiedät, että majassa asuvat ihmiset eivät tiedä holkäsenpöläystä mitä maailmassa tapahtuu, ja se on ihan ok. Ihmiset täällä elävät auringon mukaan; kun aurinko nousee he heräävät ja kun se laskee, on aika mennä nukkumaan. Ei huolia, vain jokapäiväistä elämää. Länsimaissa, jos et tiedä naapurimaasi presidentin/kuninkaan nimeä, et ole yhteiskunnallisesti vakautunut. Miksi ihmeessä sen pitääkin olla niin, että meidän pitää nykypäivänä tietää kaikki kaikesta, menneestä, nykyhetkestä ja tulevasta. En tiedä mitään helpompaa, kun herätä aamulla vailla huolia siitä, mitä sitä tänään tekisi. Toki olen etuoikeutetussa asemassa, olenhan reissun päällä enkä Suomessa tekemässä töitä ja maksamassa laskuja. Eikä maailma varmaan toimisi, jos kaikki vain reissaisivat ja heräisivät auringonnoustessa ja painuisivat pehkuihin sen laskiessa. Mutta on siinä ideaa..

Saavuimme Rabaulin kaupunkiin eilen iltapäivällä, ja hommasimme taksin hotellille. Epäilyttävän kalliin kylläkin, pulitimme 45 minuutin ajomatkasta 160 kinaa, mikä on noin 50 euroa. Hotellikin on melko suolaisen hintainen, 165 kinaa yö. Eipä ole paljon vaihtoehtoja kuin vain maksaa. Tänään aiomme suunnata Matupit kylään asumaan paikallisen miehen kotiin, ja tulemme todella näkemään, miten paikalliset elävät. Muita suunnitelmia tuleville päivlle on tulivuorelle kiipeäminen, kuumissa lähteissä uiminen, majoittuminen Duke of York saarella ja snorklaus, jos sää sallii. 

Paikalla on hyvin omanlaatuinen historia. Rabaul on tulivuorikaupunki, sillä kylän vieressä on tulivuoria. Yksi niistä purkautui viimeksi 2010 sylkien tuhkaa ja kiviä ympäriämpäri. Vuonna 1994 tulivuori purkautui paljon pahemmin, jättäen 80 prosenttia kaupungista tuhkan alle tuhoten suurimman osan kaupungista. Mutta asukkaat eivät lannistuneet, vaan siirsivät vain tuhkat tien sivuun ja jatkoivat elämistä. Ennen sitä kaupunki tuhoutui täydellisesti vuonna 1937 surmaten yli 500 ihmistä. Näistä kaikista vaikeuksista on kuitenkin selvitty, ja kaupunki on pikkuhiljaa taas nousemassa jaloilleen. Tiedän paikasta varmasti paljon enemmän seuraavassa päivityksessä, kun olen nähnyt ja kokenut enemmän :)